Blogi

Tällainen siitä sitten tuli

Taas on vuosi vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani. Vuosi on ollut työntäyteinen ja monenlaista huolta on riittänyt. Jaksaminen on ollut koetuksella, arjesta on selvitty sitkeydellä, mutta useammin olisi kaivattu edes pieniä ilonpilkahduksia saattelemaan eteenpäin. Kunnes viime päivien aikana jostakin vihdoin tuli se tunne, että kyllä tästä selvitään. Jonkinlainen helpotus, ilo ja onnellisuus hulmahtivat mieleen pitkästä aikaa.

Yksi ja ehkä tärkein ilonaiheistamme on ollut talomme valmistuminen ja muutto tähän uuteen kotiimme. Talo valmistui viime kesänä, mutta muuttoa teimme pikku hiljaa koko viime syksyn. Joulua pääsimme viettämään perinteisesti lähiperheen kesken meillä, ja sen jälkeen tämä on ollut oikea kotimme myös arjessa. Varsinainen raksa-aika on nyt siis ohi, vaikka tekemistä riittää vieläkin. Pihapiiri on vielä lähes kokonaan laittamatta ja sisustaminenkin on kesken, mutta nämä etenevät ajan kanssa.

Jo pitkään meidän vuosi on rytmittynyt siten, että talvi on leppoisampaa aikaa, mutta keväällä ja kesällä tehdään töitä lähes ilman vapaapäiviä. Loppukesällä työnteko taas vähenee ja tulee aikaa miettiä ja tehdä muitakin asioita. Rakentaessa tämä on tarkoittanut sitä, että olemme olleet talvirakentajia ja oman jaksamisemme takia keskeyttäneet ne työt kesäajaksi, vaikka olosuhteet rakentamiselle olisivat silloin helpommat ja vaikka se onkin tarkoittanut talon valmistumisen viivästymistä. Mutta aina siitä asti, kun päätimme muuttaa maalle ja rakentaa uuden talon, on jokakesäinen asuntomessuretkemme ollut – paitsi kesän ensimmäinen yhteinen vapaapäivä tai -viikonloppu – käännekohta rakentamisen jatkamisessa. Tänä vuonna todennäköisesti asuntomessut jätetään väliin, mutta kesä alkaa olla kuitenkin nyt siinä vaiheessa, että ollaan jo vähän silmäilty ympärillemme ja tuumailtu kotiin liittyviä tekemisiä. Tehdäänkö terassille lasitusta vai ei, mitä tehdään pihamaalle ja puutarhalle, ryhdytäänkö rakentamaan pihasaunaa…

Pitkästä aikaa päädyin lueskelemaan aikaisemmin ahkerastikin seuraamiani blogeja. Mitä kuuluu niille samoihin aikoihin rakennuspuuhissa olleille, ovatko talot valmistuneet, miten on elämä niissä alkanut sujua. Silmäilin myös omia vanhoja kirjoituksiani ja siitä virisi halu jatkaa itsekin kirjoittelua. Raksablogeja lukiessa on usein harmittanut se, että aloitetaan innostuneesti kiva blogi, jossa julkaistaan runsaastikin juttuja ja kuvia raksataipaleen alkuvaiheista, mutta sitten kirjoittelu hiipuu ja ehkä loppuu kokonaan — juuri silloin kun talo alkaa olla valmis. Rakentajalle varmaan on tärkeää raportoida alkuvaiheen perustustöistäkin, mutta vieraalle kurkistelijalle mielelnkiinoista olisi nähdä myös lopputulos. Näinhän toki kävi itsellenikin. Monesti olen ajatellut kirjoittaa edes loppuluvun raksablogilleni, mutta aina se on syystä tai toisesta jäänyt. Mutta nyt naputtelen ainakin tämän yhden kirjoituksen kuvineen meidän valmiista talosta. Tervetuloa meille!

2 Eteinen

3 Naulakko

4 Laatikosto

5 Takka

6 Oleskelu

7 Ruokailu

8 Keittiö

10 Aamiaiskaappi

11 Makuuhuone.jpg

12 Lukunurkkaus

13 Walk in.jpg

14 Vaatehuone.jpg

17 Kylppärin laatat

18 Sadesuihkut.jpg

19 Kylpyhuone

20 Pieni WC.jpg

15 Kodinhoito

16 Säilytys

22 Ristikkoikkunat

23 Talo metsikössä.jpg

 

Mainokset

Asuntomessuilla Porissa inspiraatiota etsimässä

Viime viikolla teimme jo perinteisen kesäretkemme asuntomessuille Poriin. Tällä kertaa pääsimme matkaan vähän aikaisemmin kuin vasta ihan viime tipassa viimeisenä aukiolopäivänä. Helteinen päivä ja pidennetty aukioloaika olivat varmaan syynä siihen, että mihinkään ei tarvinnut jonottaa ja että oli hyvin aikaa kierrellä rauhassa kaikki kohteet ja pitää lepotaukoja sopivin välein.

Messuilta haimme lähinnä inspiraatiota oman talomme viimeistelyyn. Periaatteessa talomme on kyllä valmis ja olemme sinne jo virallisesti muuttaneetkin, mutta koti se ei vielä läheskään ole. Mies on asunut siellä töiden takia koko kesän aika alkeellisissa oloissa, minä edelleen omien töideni takia pääasiassa kaupunkiasunnossamme. Nyt kesä ja kesätyöt pikku hiljaa kääntyvät kohti loppua, joten alkaa taas olla aikaa ja voimia siihen, että vihdoin pääsisimme oikeasti muuttamaan omaan uuteen kotiimme. Katseltiin siis messutaloja ja -koteja sillä mielellä, että tällaista meilläkin voisi olla, sitten kun saadaan tavarat paikoilleen ja päästään aloittamaan asuminen ja oleminen.

Kameraani tallentui siis pääasiassa sisustuskuvia – ja aika paljon niistäkin sellaisia, joita on jo näkynyt monessa yhteydessä. Kuvien liitteeksi ajattelin ensin kirjoitella myös oman ”messuraporttini”, mutta sitten alkoi tuntui siltä, että kaikki kommentitkin on jo sanottu moneen kertaan. Niinpä tallensin tähän vain kuvavirtaa kohteista, joissa oli mielestäni kauniita kokonaisuuksia tai kivoja yksityiskohtia. Ja jotka halusin tallentaa itselleni ideoiksi oman kodin sisustamista varten.

 

Ja nämä viimeiset kolme olivat myös minun – niin kuin monen muunkin – suosikkikohteet. Kaikki olivat mielestäni hienoja ja oman tyylisiään yhtenäisiä kokonaisuuksia.

Talo Lintula – valkoista ja vaaleaa puuta, hienoja yksityiskohtia ja yhteensopiva sisustus.

Talo Haltiatar – hieno kokonaisuus myös, erityisesti keittiö-ruokailu-oleskelutila, ja julkisivultaan ainoa, joka näiltä asuntomessuilta jäi mieleen.

Bunkkeri – sokerina pohjalla, tykkäsin paljon, hienosti ja sopivassa määrin uudistettu vanhaa.

Kyllä tässä taas kävi niin kuin aikaisempinakin vuosina, että messut antoivat uutta innostusta oman talomme rakennus- ja sisustusprojektin viimeistelyyn. Monta kaunista ja viihtyisää kotia nähtiin – mutta oma on kuitenkin paras juuri meille!

Talo valmistuu

Lukaisin juuri edellisen kirjoitukseni viikkojen takaa. Silloin pääsiäinen oli ohi ja vappu kohta tulossa. Harmittelin sitä, että ei päästy muuttamaan uuteen kotiin vielä pääsiäiseksi, niin kuin koko kevät oli suunniteltu, eikä päästäisi vielä vapuksikaan. No, nyt on sitten jo juhannuskin kohta vietetty – ja edelleen asutaan virallisesti kaupunkiasunnossamme. Mitään suurta draamaa tässä ei kuitenkaan ole taustalla, ihan vaan normaalia elämää. Tai normaalia ja normaalia – sellaista kyllä meille itsellemme, mutta monen muun mielestä tämä meidän rakennusprojektimme on varmaan ollut aika kummallinen.

Muistan, kuinka entisessä asuinpaikassamme itsekin ihmettelimme erään naapuritalomme hidasta valmistumista. Koko naapurusto aloitti rakennushommat uudella asuinalueella suunnilleen samoihin aikoihin, samoin talot valmistuivat ainakin saman vuoden aikana. Vain tuo yksi talo oli rakenteilla useamman vuoden. Miten sen rakentaminen voi kestää niin kauan, me ja muut naapurit päivittelimme. No, nyt ollaan itsekin oltu samassa tilanteessa ja vieläkin pitempään. Mahtaako meidän rakennushommista tulla lainkaan valmista, ovat varmaan miettineet myös meidän sukulaiset, tuttavat ja tulevat naapurit.

Eihän tämän rakentamisen tietenkään ollut tarkoitus kestää näin pitkään. Monta kertaa ollaan tätä tuskailtu, vaikka viivytykset ovat olleet osittain meistä itsestämme johtuneita. Toki osittain myös muista syistä aiheutuneita ja ennalta-arvaamattomia. Jo rakentamisen alussa kuitenkin päätimme, että keskeneräiseen taloon ei tällä kertaa muuteta (edellisessä talossa ne kuuluisat viimeiset listat taisivat lopultakin olla laittamatta, kun muutimme sieltä pois). Ihan ensimmäiseksi aikataulumme ja budjettimme sekoitti tämän nykyisen rakennusaikaisen kotimme putkiremontti, jonka lisäksi samalla remontoimme koko asunnon lattiasta kattoon: kaikki pinnat sekä keittiö ja kylpyhuone uusittiin. Siinä oli tarpeeksi rakentamista yhdelle vuodelle!

Kun viitisen vuotta sitten päätimme muuttaa maalle ja ryhtyä rakentamaan uutta taloa, teimme muutenkin ison elämäntapamuutoksen. Emme ostaneet vain tonttia taloa varten, vaan peltomaata marjatilaamme varten. Peltoa ei tarvinnut raivata, mutta toki mansikat ja vadelmat tarvitsevat toisenlaisen kasvupaikan kuin vilja tai heinä. Eikä pellolla ollut valmiina vanhaa tallia tai navettaa huoltohalliksi ja varastoiksi, vaan näitä olemme pikku hiljaa tilallemme rakentaneet samalla kuin omaa taloamme. Tai oikeastaan nuo tilanpitoon tarvittavat rakennukset ovat olleet etusijalla ja talomme on saanut odottaa.

Olemme suunnitelleet ja rakentaneet talomme meille kahdelle, miehelleni ja minulle, tarkoituksenamme tehdä siitä koti meille loppuelämäksemme. Tyttömme ovat jo nuoria aikuisia ja muuttaneet pois kotoa. Koko rakennusajan olemme saaneet asua minun isä-pappani luona, ja tuota putkiremontin aikaa lukuunottamatta meillä on ollut mukava ja viihtyisä koti, ei mitään väliaikaista ”motivaatiokämppää”, niin kuin monella rakentajalla. Vuosien kuluessa isä-pappa on kuitenkin ikääntynyt ja hänen kuntonsa huonontunut niin, että on selvää, ettei hän enää voi jäädä asumaan yksin. Ja tämä onkin se viimeisin syy, miksi emme nyt lopussa ole pitäneet kiirettä muuttamisella.

Miehellä alkoivat maajussin kevätkiireet heti pääsiäisen jälkeen eli hän on kyllä jo lähes muuttanut sinne maalle tai ainakin viipyy siellä päivittäin aikaisesta aamusta iltamyöhään. Isä-papalle on suunniteltu taloomme oma huone, mutta koska hän ei ole yhtään innostunut muuttamisesta, niin tarkoittaa se sitä, että meidän täytyy ainakin toistaiseksi asustaa kahta kotia, osittain kaupunkikodissamme, osittain maalla. Ainakin nyt kesä taitaa mennä niin, että välillä käydään isä-papan kanssa maalla kuin kesämökillä ja välillä tullaan takaisin kaupunkiin. Katsotaan sitten ajan kanssa, josko hänkin innostuisi maaseudun maisemista.

Monet rakentajat kertovat raksaväsymyksestä, joka iskee rakentamisen loppupuolella, kun talon valmistuminen ja muuttopäivä lähestyy. Viimeiset päivät tehdään hommia melkein kellon ympäri, että saadaan paikat asuttavaan kuntoon ja muuttokuorma kannettua sisälle. Sitten voi hengähtää ja jättää viimeistelyt odottamaan sitä hetkeä, kun väsymys on ohi ja jaksaa taas inspiroitua rakentamisesta. Ehkä meilläkin on nyt kyse jostain samantapaisesta edellä mainittujen syiden lisäksi. Emme halua muuttaa viittä vaille valmiiseen – mutta emme vaan saa niitä viimeisiä hommia valmiiksi.

Paljon ei tosiaan enää puutu siitä etteikö talo olisi valmis. Käyttöönottotarkastuskin on jo pidetty ja muuttolupa saatu, joten muutolle ei olisi enää sen suhteen mitään estettä. En tiedä mitään muita puutteita talossamme kuin takka ja väliovien painikkeet. Takka oli tilattu jo joskus keväällä, mutta sen tulo viivästyi, koska myyjä ilmeisesti unohti tilausta tehdessään itse takan ja meille toimitettiin ensin vain hormi! Nyt takka on tullut, mutta seisoo vielä paketissaan olohuoneessa, samoin hormi lojuu kappaleina lattialla, asennusta odotellen. Väliovien painikkeet taas olisi viimeinen taloa ja rakentamista koskeva valinta ja päätös, joka vielä pitäisi tehdä. Aika pienestä asiasta olisi kyse, mutta jostain syystä kumpikaan meistä ei ole saanut aikaiseksi lähteä vaikkapa Bauhausiin tutkimaan valikoimaa. Ehkä tässä on jonkinlaista henkistä estettä saattaa raksaprojekti vihdoin päätökseen…

Minä en ole koko aikana juurikaan osallistunut varsinaisiin rakennushommiin, vaan meillä on niissä ollut eri alojen ammattilaiset, ja mies on tehnyt mahdollisimman paljon myös itse. Suunnittelu ja materiaalivalinnat ovat olleet minun hommiani raksaprojektissa. Nyt talolla pitäisi vielä tehdä iso loppusiivous ja sitä olen pikku hiljaa aloitellut. Jouduimme jo kevättalvella tuomaan muuttolaatikot väliaikaisesta varastosta rakentamisen keskelle ja nyt olen päässyt purkamaan niitä ja järjestelemään tavaroita kaappeihin. Se vaan käy hitaasti, koska pääsen talolle vain viikonloppuisin muutamaksi tunniksi kerrallaan. Enkä silloinkaan koko aikaa ole täydessä työn touhussa, vaan välillä täytyy vähän fiilistellä uutta tulevaa kotia, suunnitella uusien huonekalujen hankintaa ja muuta sisustamista tai vaan istuskella terassilla kahvikuppi kädessä maalaismaisemasta ja sen rauhallisuudesta nauttien.

Ja on jotenkin ihanan kutkuttavaa ajatella, että nyt talo tosiaan on ihan viittä vaille valmis. Että ihan kohta urakka on ohi. Kauan se kesti, mutta me selvittiin!

Kuvat kirjoituksen ohessa kertovat terassin rakentamisesta, joka sujuikin varsin vauhdikkaasti.